Myelofibroosista puhuminen auttaa

Diagnoosin saamisen jälkeen jokainen reagoi uutiseen omalla tavallaan. Asiasta ei tietenkään ole pakko puhua kenellekään, mutta yleensä se auttaa. Suositellaan, että diagnoosin saanut ei sulkeutuisi, vaan puhuisi asiasta läheisten kanssa, sillä diagnoosi vaikuttaa myös läheisten elämään. Heidän on vaikea ymmärtää diagnoosin saanutta, jos hän ei avaudu tuntemuksistaan. Läheiset voivatkin paremmin tukea sairastunutta, jos he tietävät mitä tunteita myelofibroosi aiheuttaa sairastuneessa itsessään. Puhuminen myös helpottaa diagnoosin saanutta, sillä hän ei ole asian kanssa yksin. Hyvä kommunikaatio ja puhuminen ovat avaimet onnistuneeseen ihmissuhteeseen. Sosiaalisen verkoston ylläpitämisellä on myös todettu olevan positiivinen vaikutus ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin.

Myös lääkärin tai muun ammattilaisen kanssa voi keskustella sairauteen liittyvistä asioista. Lääkäri tarjoaa tietoa sairaudesta ja potilaalla on asiasta käytännön kokemusta. Tällöin molemmat voivat oppia yhteistyön avulla lisää sairaudesta, jolloin on mahdollista hoitaa ja auttaa sairastunutta parhaalla mahdollisella tavalla. Onkin tärkeää puhua lääkärille mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti.

Lähteet

Updated: 13-04-2015